Castel San't Angelo

Päivä 1:
Matkustaminen on mukavaa. En muistanutkaan kuinka ihanaa on bussilla liikkua. Katsella maisemia tai syventyä hyvään kirjaan. Tosin Dan Brownin "Meteoriitti" ei ehkä ole se kaikkein mukaansa tempaavin kirja.

Eniten aikaa vei majapaikan löytäminen. Harhailin ympäriinsä tunnin! Viimein joku englantia ymmärtävä hotellin setä osas neuvoa oikean suunnan. Huoneessa oli kahdeksan petiä ja se oli neljännessä kerroksessa. Hostellina Stargatea ja voin suositella, vaikkakin yksin liikkuva naisihminen saattaa saada vähän liian lämpimiä vastaanottoja, etenkin kun kuuleevat, että oot Suomesta. Hmm.

Päivä 2:
Jalat on puhki. Matkaan ei sittenkään lähteny mitkään loistokengät kävellä kuus tuntia putkeen. Aurinko paistoi ja vettä kului. Nälkää ei näillä 30 asteen helteillä juurikaan tunne.

Nähty monta pikkuputiikkia. Ajatella, oma putiikki alusvaatteille!

Paikallinen spuge: hiukset yli olkapään ja ne oli alkanu rastottua yhdeksi isoksi rastamöykyksi. Haisi hielle ja varpaan kynnet oli pitkät ja kaartuvat kuin linnulla, ja ne napsui sandaalien yli asfalttia vasten. Yyh.

Metrolla ja bussilla liikkuminen on helppoa ja edullista. Edullista etenkin kun matkustaa mahdollisuuksien mukaan pummilla. Yksi lippu maksaa euron ja sillä pääsee mihin haluu, tosin vain yhden pysähdyksen ja sit se lippu on vanhentunu. Myynissä on myös pidempään voimassa olevia lippuja, joissa hinta ei päätä huimaa.

Kummallista, kun joissain paikoissa ruokaa ostaes maksetaan toisaalle ensin ja sit toisaalle mennään sanoo mitä sit on ostettu. Italiaa osaamattomana hiukan hankalaa, kun ei voi kassalle osotella, että tota mä haluun, mikä on tuolla toisella puolla liikettä. Mistä mä voin sen jonkun nimen tietää italiaks?! Herkkuja en oo syöny, pizzaa ja pastaa vain. Pizza tosin ei oo läheskään niin rasvassa lillutettua kuin Suomessa ja sitä saa sen kokoisen palan kuin haluaa ja hinta määräytyy painon mukaan. Paahdettuja kastanjoitakin maistoin, mutta ne ei mun makunystyröitä hivele.

Hostellin respan mies, joka otti mut eilen vastaan, lähenteli aika reippaasti hississä, kun saattoi mut mun huoneeseen. Iih… Koitti myös saada illalla drinkille tai jäätelölle. Sinnikäs kaveri.

Päivä 3:
Suomalaisjuopon unelma maa, kun kaupasta saa olutta hintaan 50c ja viiniä saa alta 2e. Breezeriä muistuttavaa juomaa saa 90centillä. Baaristakin sai Breezeriä parhaimmillaan samalla hinnalla kuin Suomen Alkosta!

Kävin Irish Pubissa, josta ne osas neuvoo missä on klubit, niitä kun ei tuntunut löytyvän sieltä, minne respan mies oli neuvonu. Toi äijä neuvo vaan sellaseen iltaelämän keskukseen, Piazza Navonaan, jossa oli lähinnä pizzerioita ja jotai katuesiintyjiä. Viihtyisää menoa kylläkin.

Päivä 4:
Kävin Hard Rock Cafeessa kattoo meininkiä. Paikka oli tupaten täynnä niin ruokailijoita kuin ostoksilla olijoita. Ois sielä ollu yks hieno pinkki Rock Angel-paita, mutta hinta oli aika paljon. 25e pelkästä t-paidasta! Tuolla samalla summalla sain yhen musta-pinkin "pornotopin", yhen sinisen nätin ja mukavan topin sekä oranssin lyhyen hameen.

Käyty seikkailemassa Vatikaanissa. Kyllä muuten osaavat Paavilla rahastaa. Kaikenlaista myytävää Paavin kuvilla oli. Niskat tuolla Pietarinkirkossa menee jos ihan kaikkeen haluu syventyä. Huomasi, että ei koulusta paljoa ole päähän jäänyt. *yllätys* (Mistä erottaa feikkimarmorin? Mitkä on kolmen yleisimmän pilarityypin nimet?)

Tapasin Marion, joka hiplas ällöttävästi koko ajan. Näytti mulle Pantheonin ja Fontana Trivin, ja pakotti heittää rahan siihen. Pieniä kommunikaatio vaikeuksia, kun toisen lauseet oli koko ajan jotai "you look" tai "you like" - tyyliä. Hirveitä hankaluuksia päästä toisesta eroon, kun se ei ymmärtäny miks mä en pidä siitä. Onneksi satuin sen irkkupubin luo ja päätin mennä sisää. Äijän "piti" lähtee sitten. En tiiä oliko sillä sinne porttikielto, ei ollu tarpeeksi ikää vai eikö se tykänny paikasta, mutta ihan sama. Pääasia, että häipy.

Mikä ihme täkäläisillä miehillä on lääppiä niin paljon?! Sitkeitä tapauksia ovat.

Päivä 5:
Tapasin portailla istuessani Marecin, joka oli tosi epäillyttävän näkönen kultahampaineen. Pian siihen saapui sitten Stefan, joka osas jonkin verran englantia ja kerto, että Marec on oikeesti vaarallinen. Stefan oli sellai romanialainen poika, jolla ei ollu rahaa eikä majapaikkaa. Nukkui läheisen leikkipuiston pihalla pahvilaatikoiden kanssa. Mukavan olonen, vaikka jälleen kerran törmäs kommunikaatio vaikeuksiin. Toinen ois osannu ranskaa, italiaa ja romaniaa, mutta englanti oli hakuses. 

Puol päivää hengailtiin sit leikkipuistossa puun alla. Huvittavinta oli, kun se lopuks ehdotti seksiä, josta mun ois pitäny maksaa 25e, sain vielä alennusta. Ei hän kuulemma kotona Romaniassa tee niin mut tällee reissussa ollessa, kun ei oo rahaa...  Pari päivää aikasemmin sille oli joku maksanu seksistä.

Illalla lähdin sit kattoo sitä klubielämää. Ensimmäisenä tapasin norjalaisen Jonasin, jonka kanssa oltiin Coyote baarin ekat asiakkaat. Ilta meni ihan hyvin, mitä nyt tää halus tanssia sillee espanjalaistyyliin, jota mä en todellakaan osaa. Ja sen pää oli ihan järkyttävän hikinen, yök. Tai se näytti siltä ku siinä ois kilo geeliä ja vesi valuis.

Loppuilta Jonasin kaa meni vähän huonommin. Se halus näyttää asuntonsa, jossa asu kahden muun kanssa. Siellä se sit oli aika päällekäyvä. Voisi sanoa, että saisin syyttää toista raiskauksen yrityksestä. Onneks sen sai tajuamaan, mitä se teki! Ei se oo mikään suostumus seksiin, jos toinen pyytää kattoo asuntoaan ja toinen uteliaisuudesta haluu nähdä. Ei sekään oo suostumus, että toiselta löytyy kumeja ja ei oo vuoteen saanu keltää. Avaria sai jätkä, ja kehtas viel väittää, että se sattu. Enhän mä ees kovaa lyöny! Avarit on sitä varten ettei tule lyötyä liian kovaa.

Jamaikalainen mustaakin mustempi mies oli koko ajan käsi hartioilla, mikä on niin ärsyttävää, kun siinä ite painuu lysyyn ja muutenkin, vasta tavattu tyyppi noin tuttavallinen. Ois ollu halukas etäsuhteeseen. Pah, ihan niinkö alkasin ravaa jatkuvasti jotai Suomi-Italia väliä. En vaikka toinen ois maksanu puolet lentolipuista. Riitaa tai ennemminkin kinaa meille tuli. Jännää tapella engalanniks, etenkin siinä vaiheessa kun turhautuu ja tekee mieli kuristaa toinen. :)

Klubit oli yllättävän pieniä siihen nähden kuin iso paikka Rooma on. Kaikki klubit sijaitsi Piramidessa, Monte Tectacciossa.  Tai no...tollasta tietoo mulle annettii. Jossai vähän kauempana ois ollu kans jotai menoo, mihin ihmiset kesäisin suuntaa, mut mä olin jo nyt karttani ulkopuolella...! No, ei kai toi ois ollu paha mennä yks metropysäkki edemmäs... Suosituimmat klubit on Coyote ja Alibi, joka on homoklubi. Coyote soitti enemmän ehkä paikallista musiikkia, kun taas Alibin musa ois ollu enemmän mun mieleen. Sinne vain oli joku VIP-ilta. Pöh.

Bussimatkalla kotiin tapasin keski-ikäisen Romanon. Tässä vasta kieliongelma olikin, kun se ei puhunu englantia ja mä en puhunu italiaa kuin muutaman hyödyllisen sanan. Hyvin kuitenkin juttuun tultiin, hitaasti tosin, mutta kuitenkin. Se oli vartijana pankissa (näytti henkilökorttinsa) ja saatto mut hostellille. Taisin tehdä vanhan miehen iloiseksi kun illan päätteeksi sai haluamansa halauksen. Se tosin ois vielä halunnu pusutellakin. Ääh.

Hostellilla pääsin sisään puhumalla sisäpuhelimeen. Hostellissa oli käytäntö, että huonetta kohden oli yksi avain ja viimeinen huoneesta lähtijä vei sen respaan ja ensimmäinen huoneeseen menijä otti sen. Välillä pientä ravaamista, kun meet huoneelle ja siel ei oo ketää, ja joudut hakee avaimen respasta. Etenki ku halus vältellä yhtä yliystävällistä respan miekkosta.

Aina olin viimeinen nukkumassa omassa dormihuoneessa, jossa asui sekaisin sekä tytöt että pojat. Suhteellisen edullinen hostelli, 19e yö, vaikka edullisempiakin löytyy. Edullisimmissa tosin oli täyttä jo silloin kun varasin matkaani toukokuussa.

Kotiinpaluu ei olisi houkuttanut. Ei sillä, että olisin vielä halunnut olla Roomassa vaan koska olisin halunnut lähtä kiertämään maata enemmältikin. Tehokkaasti ajan käyttäen Rooma on nähty muutamassa päivässä.